Erilaiset eläimet Green Caren apuna
Hevoset
Hevonen viestii ilmeillään ja eleillään. Hevosen eleet näkyvät jo kauas, minkä vuoksi hevosta lähestyvä ihminen voi havaita hevosen mielentilan jo hyvissä ajoin.
Hevosella on kyky peilata omalla kehollaan lähellä kulkevien ihmisten liikkeitä. Hevonen seuraa ja tulkitsee ihmisiä. Hevonen reagoi herkästi pieniinkin ihmisen kehonkielen muutoksiin. Ihmisen vaihtaessa asentoa se voi vaikuttaa hevoseen joko positiivisesti tai negatiivisesti. Esimerkiksi säikähtäessään ihminen jännittyy, samoin reagoi hevonen.
Hevoset viestivät toisilleen mm. nojailemalla toisiinsa ja rapsuttelemalla hampaillaan toisiaan. Kun ihminen rapsuttaa hevosta, hän matkii hevosten ystävyyselettä.
Ihmisen ja hevosen välinen viestintä sisältää aina paljon enemmän kuin pelkät ihmisen sanomat sanat. Hevonen osaa lukea ihmisen äänenpainoja ja muuta oheisviestintää. Hevosen kyvystä reagoida ihmisen tunteisiin ja olemukseen on hyötyä erityisesti silloin, kun ihminen tutkii itseään ja omaa olemustaan. Hevonen toimii ikään kuin peilinä.
Hevonen on yleensä yhteistyöhaluinen ja sosiaalinen eläin, johon ihmisen on helppo ottaa kontaktia. Hevosen kanssa työskentely on palkitseva kokemus, joka motivoi jatkamaan yhteistyötä.
Hevosen ruumiinlämpö on noin 1,5 astetta korkeampi kuin ihmisen. Hevosen lämmön vaikutus ihmiseen on yleensä positiivista. Hevosen kanssa saadut aistikokemukset parantavat tietoisuutta omasta kehostamme, jolloin liikkeiden suunnittelu ja taitavuus paranevat.
Talliympäristö mahdollistaa monipuolisia haju-, kuulo- ja näköaistikokemuksia ja toimii yhteisöllisenä tilana. Hevonen on hyvä yhteistyökumppani psyykkisen kuntoutuksen tukena, jolloin korostuu hevosen luontainen herkkyys tunteille sekä hevosen ominaisuus heijastaa tunteita ja käyttäytymismalleja.
Alpakat
Alpakoilla on erikoinen ja hellyttävä olemus. Niiden läsnäolo rauhoittaa ihmistä. Alpakan ääntely on hiljaista hyminää, joka muistuttaa aivan myötätuntoista ystävää, jolle olet juuri kertomassa huolistasi. Parempaa kuuntelijaa on vaikea kuvitella. Alpakat eivät tungettele, vaan heille on suomalaiseen kulttuuriin sopien tapana kunnioittaa toisen henkilökohtaista tilaa.
Alpakat ovat siistejä ja ne sipsuttelevat hiljaa jälkiä jättämättä käytävillä. Monet eri eläimille allergiset voivat olla samassa tilassa alpakoiden kanssa kärsimättä allergiaoireista.
Alpakka on laumaeläin ja tarvitsee kaverin, joten ihmisten kanssa työskennellessä mukana on ainakin kaksi alpakkaa. Alpakoiden läsnäollessa moni ihminen uskaltautuu kertomaan kipeitäkin asioita elämästään.
Koirat
Eläinavusteiseen työskentelyyn sopivat koirat, jotka nauttivat myös vieraiden ihmisten seurasta ja läheisyydestä ja joka suhtautuu positiivisesti erilaisiin ihmisiin. Koiran tulee osata rentoutua eri ympäristöissä ja tilanteissa ja totella ohjaajaansa. Koiran tulee myös olla terve ja hyvinvoiva.
Koiran tulee nauttia työskentelystä, se ei saa stressaantua siitä eikä työskentelyä saa olla liikaa viikossa. Koiran sopivuus tehtäväänsä voi myös muuttua sen ikääntyessä.
Koirat koulutetaan tehtäväänsä yleensä pennusta lähtien. Ohjaajalla on suuri merkitys koira-avusteisessa työskentelyssä.
Kissat
Joissakin vanhainkodeissa ja hoitolaitoksissa on kissoja. Kissa tuo laitokseen kodin tunnun. Eläin voi lievittää sairaiden ja vanhusten stressiä ja yksinäisyyttä. Asukkaat saavat silittää kissaa ja tuntea läheisyyttä. Jos asukkaat saavat syöttää kissaa, he voivat tuntea itsensä merkitykselliseksi.
Joihinkin hoitolaitoksiin on saattanut naapurin kissa tallustella omatoimisesti ja asettua taloksi. Joihinkin paikkoihin asukas taas on saanut ottaa mukaan kissansa muuttaessaan sisään.
Lähteet ja lisätietoa:
Kaimio, T. 2004. Hevosen kanssa. Porvoo: WS Bookwell oy.
Keteliini. 2021. Tietoa ja termistöä eläinavusteisesta työstä ja koira-avusteisista interventioista.
https://www.keteliini.fi/elainavusteisuus2/
Lyyski, J. 2014. Hyvinvointia hevosesta. Sosiaalipedagoginen hevostoiminta työntekijän näkökulmasta. Opinnäytetyö, Centria ammattikorkeakoulu. https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/72895/jenni.lyyski.pdf
Nieminen, V. 2003. Hevosen käyttäytymiseen vaikuttavat tekijät. Teoksessa V. Nieminen (toim.) Hevosen käsittely ja käyttäytyminen. Helsinki: WS Bookwell, 39-79.